Siirry suoraan sisältöön
Etusivu » Rasismin nollatoleranssi

Rasismin nollatoleranssi

Onko nollatoleranssi mahdollista?

Viime aikojen suomalaiseksi poliittiseksi mantraksi on noussut rasistisen sanailun nollatoleranssi eli täydellinen sallimattomuus. Mutta missä menee typeryyden, loukkauksen, syrjinnän ja rasismin raja? Nollatoleranssia tuskin saavutetaan kieltämällä tietyllä kirjaimella alkavat sanat. Aakkosia on yhteensä 29, jokaiselle varmaan riittää joku paha sana. Todellinen nollatoleranssi saavutetaan, jos kielletään suun avaaminen. Silloinkin syrjitään puheliaita kansalaisia.

Rasistiset puheet toki hoituu, jos alettaisiin vaatia synnin nollatoleranssia. Sekin on ihmiselle mahdotonta omin voimin. Jokainen on syntiä tehnyt, kertoo Raamattu. Vihapuhekin siihen kuuluu, todellinen rasismi tietenkin. Jos eduskunnassa etsittäisiin Ison Kirjan ohjeistusta, ei tähän hässäkkään olisi kulunut voimavaroja. Anteeksiantamus on luja lääke vihaan ja katkeruuteen. Poliitikkokin voi parantaa tapansa puoluekannasta riippumatta. Tivaaminen anteeksipyynnön todellisuudesta on teatraalista. Kestävä ohjeistus kuuluu jokaiselle: ”Jos emme myönnä olevamme syntisiä, petämme itseämme ja kieltäydymme uskomasta tosiasioita. Mutta jos tunnustamme syntimme Jumalalle, voimme luottaa siihen, että Hän uskollisuudessaan antaa meille Kristuksen teon tähden anteeksi ja puhdistaa vääryydestä.”

Jotten kirjoittaisi teoriaa, muutama oma kokemus. En kannata islamismin kostoa ja vihaa kylväviä opetuksia. Jonkun mielestä olen siis kristitty rasisti. Silti käyn muslimi-parturin siistittävänä. Olen vuokrannut vuosia asunnon somaleille. Olen heitellyt joskus typeriä mustalaisvitsejä. Nykyään moni romaanimies kuuluu ystäväpiiriini. He ja minä tiedämme mielenmuutoksen mahdollistajan. Lukijakin sen arvaa. Jumalan armon vastaanottaminen mullistaisi poliitikonkin toimet. Se on mahdollistanut monen todellisesta rasismista kärsineen tulevaisuuden. Joku on saanut voiman jopa siunata solvaajiaan.

Tunnettu musta ihmissoikeustaistelija Martin Luther King jr. lausui aikanaan legendaariset sanansa ”Minulla on unelma” (rauha ja tasa-arvo mustien ja valkoisten välillä). Oma pieni unelmani voisi olla, että poliittisesti värittynyt sanailu erotettaisiin todellisesta rasismista, jonka nollaamistavoite on tärkeä.