Poliittinen ajojahti lähentelee rasismia
Kouvolalainen maalaisliiton poliitikko oli puolustusministerinä 60-luvulla. Hän hoiti pestinsä nuhteettomasti, vaikka oli nuorena SS-joukkojen koulutuksessa. Ei hän natsi ollut. Hän palveli isänmaataan. Hautaa ei ole syytä kaivaa.
Suomessa käydään kiivasta poliittista keskustelua. Lyömäaseeksi on noussut ministereiden vanhat lausumat. Muutamia syytetään natsimyönteisyydestä typerien möläytysten takia. Ei tuoreet ministerit ole maamme mainetta pilanneet. Sen on tehnyt oppositio, joka median välityksellä on paisuttanut ja levittänyt informaatiota maailmalle.
Anteeksipyydetty, ajattelematon sanailu musliminaisten vaatetuksen kantajasta on noussut kärkiaiheeksi. Naisen todellinen asema ei kiinnosta. Eikö edellisen hallituksen johtoviisikko tiennyt mitään viattoman musliminaisen alistuksesta ja väärinkohtelusta maassaan? Tiesivätkö he kristityn hengenvaarasta muslimihallinnon alla? Raamatun Jumala tarjoaa armoa, anteeksiantoa ja mahdollisuutta muuttaa tapansa. Koraani kylvää vihaa ja kostoa. Raamatun poltto ei mitätöi Jeesuksen tarjoamaa elämää ja anteeksiantoa. Koraanin poltto uhkaa mielenosoittajan elämää ja sotkee yhteiskuntarauhan. Mitä me tahdomme kunnioittaa? On muistettava, että enemmistö muslimeista tai kristityistä ei piittaa mitään uskonnostaan. On kuitenkin tärkeää, mikä on yhteiskuntamme arvomaailman perusta. Siitä kansalaiset saavat myönteisiä tai kielteisiä vaikutteita, siunausta tai kirousta. Vaihtoehdoista puhuminen on varmaan jonkun mielestä rasismia. Suomalaisen yhteiskunnan ja sivistyksen kivijalkana on ollut kristillisyys. Sitä on muserrettu riittävästi. Muutos on tarpeen. Älkäämme olko sinisilmäisiä islamismin ja outojen ideologioiden aluevaltauksille.
Nyt julistetaan komeasti rasismin nollatoleranssia. Selvitetään ensin, mikä on todellista rasismia. Esimerkiksi moni uskoon tullut suun pieksijä voidaan leimata rasistiksi, vaikka on mielenmuutoksen jälkeen pilkattujen kaveri.
Toivottavasti lopetetaan mustamaalaamasta poliitikkoja, jotka ovat joskus sanoneet jotakin. Arvioidaan nykymielipiteitä. Viisas poliitikko on voinut oppia menneistä. Tyhmempi jatkaa vastapuolen sättimistä eikä arvioi omia tekemisiään. Suomi tarvitsee lujia, virheensäkin myöntäviä poliitikkoja. Menneitä kaivelemalla tehdään poliittisia ruumiita jopa rasismia lähentelevin keinoin. Kuka sitä kehtaa kannattaa?
Lääkäri
Kouvola